sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pyromaani palaa rikospaikalle


Pitihän se palata. Vaikka nostopäivän 5.10. jälkeen en siellä ollut kertaakaan käynyt ja näky oli ihan sen mukainen. Vähän kuin purkki olisi ajautunut rantaan omia aikojaan. Maha vaan oli niiiiin täynnä koko touhua...

Eikä tämä johtunut paskoista suorituksista, päin vastoin. Ei ole mitään syytä, etteikö ensi kesänä oltaisi taas vähän parempia; ajoimme kaikissa 36.7 -skaboissa ihan kärkijoukon vauhtia, mutta niissä pienissä jutuissa, joita muut hankaavat viikoittain, jäätiin jälkeen. Ja se ainoa Saimaan kisa oli myöskin ihan hemmetin hyvä suoritus. Meren kisakesä kuihdutti porukan pieneksi, mutta kaikki kiitokset ydinryhmälle. Se jaksoi painaa loppuun saakka...

Toinen merikeikka oli kaikkinensa paska reissu muuten kuin itse kisan osalta. Niitähän piti alun perin olla kolme, mutta ajauduttiin tilanteeseen, jossa vonkaamisessa tuli raja vastaan ja hanskat oli vaan lyötävä tiskiin. Siihen päälle siirtojen järjestäminen, kun oma aika vaan ei riittänyt. Kruununa sitten vielä pohjakosketuksessa ruttuun ajettu köli. Paklaamisella selvitään, mutta hommaa on keväälle luvassa. Tämän kaiken seurauksena ajauduin jo myyntipalstojen moottoriveneosastolle ajatuksella, että jatkossa painelen liuussa kisapaikalle, vonkaan itseni johonkin veneeseen gastiksi ja muuten keskityn puhtaasti retkiveneilyyn. Jo loppuu varustamon ylläpito....

Syvissä vesissä uimisen jälkeen on kuitenkin jo alkanut löytyä joku ajatus tulevasta. Pitää kulkea arkirealismi edellä. Katotaan nyt, mikä miehistön ydinryhmän ajatus on, mutta ne etenkin kevättalvisin mieleen pyrkivät kisaohjelmat rutataan tänä vuonna roskiin heti alkajaisiksi ja julkinen kysymys kuuluu, että kisaillaanko ja jos kisaillaan niin missä ja miten paljon. 36.7 kisasirkus kiinnostaa edelleen, mutta ainakin Suursaaren kierto jätetään varmuudella väliin; on perin kuluttava kisa niin miehistön kisainnolle kuin kalustollekin. Muiden kisojen osalta tilanne selvinnee keväällä, mutta siihen saakka pidän pään tyhjänä ja avoimena ehdotuksille. Sitoutuminen johonkin toiseen veneeseenkään ei kuulosta pöllömmältä. Kyllä ne kisapurjeet varastossa säilyy....

Vapatelineet voisi kyllä hommata takakaiteeseen....

tiistai 14. lokakuuta 2014

Vannomatta paras

Vaikka pyhästi vannoin, että tällä kertaa en saata itseani kiusaukseen, kavereiden painostama löysin itseni kuitenkin taas väijymästä virtuaalituulia. Lähes yhtä kiduttavaa hommaa, kuin Haukilahden maalipläkässä....


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Huippu OD:ta

Loistava keli, loistavat kilpakumppanit, loistavat kisat. Siinä lähtötunnelmat 30.-31.8. viikonloppuun.

Lauantai, 8 venettä

1. lähtö

Puheltiin ennen lähtöä, että taitaa mennä eka lähtö vähän harjoitteluksi, kun edellinen purjehduskokemus oli niinkin kaukaa kun heinäkuun alusta. Noo, täysillä viivalle ja katellaan. No lähtöhän oli sitä parasta JP:tä ja ekana yli. Siitä sitten vapaissa tuulissa shiftit hyvin haistellen pari rundia ja reilusti ekana maaliin. Aika hämmentävä fiilis, kun ei mielestämme tehty mitään ihmeellistä, mutta toisaalta ei mokailtukaan mitään. Jussi totesi ekasta OD-kokemuksestaan, että näin helppoakos tämä olikin? Todettiin sitten vaan, että eiköhän jatketa näitä harkkakierroksia... ;-)



2. lähtö

Todellisuus tulikin sitten heti silmille. Arwen ja Jazz olisivat nostattaneet meidät yli, joten päätimme heittää paaralle ja tässä seurassa se tarkoittaa kaikkien peräpeilien kiertämistä. Ja sinnehän ei enää tarjoilla kuin pökäsijoja, joten se siitä. Muiden jämätuulissa ajellessa vendaa vendan perään ja turpaan tulee. Lähdöt ovat niin iso osa pärjäämistä, että sitä on välillä vaikea käsittää. Mokia näkee harvoin ja kaikki ajavat koko ajan kovaa.

3. lähtö

Tuuli keveni edelleen ja keula huuteli jo lightin perään. Totesin, että viisi tuusaa tohon kannelle niin järjestyy. Ei taida olla liiton kassa kunnossa...
Kakkoslähdössä aloitettu tötöily jatkui ja vaikka lähtö olikin siedettävä, olivat kaikki ratkaisut sen jälkeen jotakuinkin pielessä; shiftit aina väärin, väärän reunan valinta jne....Häntä luimussa maaliin.

 
4. lähtö

Tuuli moinasi aika reippaasti ja lähtöä odoteltiin jonkin aikaa. Myös rataa piti kääntää. Saatiin taas erinomainen lähtö ja selvässä johdossa tulimme ylämerkille. Jazz päätti kuitenkin tehdä itselleen tilaa työntymällä pari veneenmittaa ennen poijua paaralla eteen. 30 asteen väistö ja protestilippu auki. Selvä tapaus ja myöhemmin selvisi, että Arwenista ja Bluxista olisivat tulossa todistamaan. Tuuli kuitenkin moinasi lisää ja lautakunta päätti lyhentää lähdön yhteen kiekkaan. No se ei meitä haitannut ja varmoina voittajina hiivittiin maaliin lähes tyynessä. Hyvityspyyntö oli kuitenkin tehty ja perusteena oli, että maali ilmoitettiin olevan alkuperäinen maali, vaikka lyhennyksissä pitäisi käyttää gatea myös maalina. Lähtö siis lopulta mitätöitiin kokonaan ja sekös vitutti!!! Hyvä sarja yhdellä poisheitolla (1-6-1) vaihtui 1-7-6:ksi....


Sunnuntai, 9 venettä

1. lähtö

Tuuli pyöriskeli 7-8 metrin lukemissa ja pari venekuntaa valkkasi jo kolmosta keulaan. Me päätimme pysyä ykkösessä, koska se on mallia medium. Kun saimme ison ylös, paukahti kikin köysi poikki. Onneksi se saatiin kuitenkin äkkiä korvattua ja homma ei jäänyt ainakaan siitä kiinni.
Kohtuulähtö, mutta kryssillä vain 6 hlö:n puntti antoi tasuria muille ja ihan parasta vauhtia ei saatu irti. Virheetön suoritus ja kärkijoukossa nelospaikka. Ei nyt ihan paha.


2. lähtö

Taas tiukkaa lähtökiihdyttelyä, mutta kuulemma varastettiin yhdessä Arwenin ja olisko ollut Manzanitan kanssa. Arwenin tapaus oli kyllä erikoinen, koska Jazz oli selkeästi ylempänä, mutta ei kuitenkaan saanut takaisinkutsua. No ihmisiähän ne on tuomaritkin ja veneet ovat kaukaa aika lailla samannäköisiä. Muut käännytetyt saatiin pysymään takana, mutta ainoastaan Siren Song päästiin kuittaamaan.


3. lähtö

Ei oikein jäänyt mitään muuta mieleen kuin, että kakkoskryssiin saatiin loistava shifti ja kuitattiin pari-kolme venettä. Muuten perussettiä ja kolmospaikka.


4. lähtö

Tuuli oli vähän moinannut ja punttitappio tasoittui. Hyvä lähtö, hyvä kryssi ja kakkosena ylämerkille heti Jazzin perässä. Lenssi meni jotenkin munilleen ja gatella neljä kärkivenettä tiukassa nipussa. Kierrettävän poijun määritys meni ruuhkan takia pitkäksi ja jonkinlainen yleinen epäselvyys valtasi veneen. Siihen G:n skuutti spinnupuomin alle ja lisäksi puomin lukitussalvan kierteet auki ja liipasin jumiin. Se oli sitten siinä se lähtö. Hyvä alku turattiin, mutta toisaalta se oli viikonlopun eka ja samalla vika moka. Ei voi moittia...

eroja syntyy lähinnä sivusuunnassa...


ylämerkillä onkin sitten taas nippu kasassa....


Kyllä oli mainio viikonloppu!! Kaikenlainen peruskohellus on jäänyt pois ja vauhtiakin löytyy. Näissä OD-hommissa on selvästikin löydetty ihan uusi tekemisen taso.....

Tätä kirjoittaessa tulevan viikonlopun tilanne on muotoutunut sellaiseksi, että seuraava tarina kertookin sitten varustamon pitämisen tuskasta....

tiistai 26. elokuuta 2014

Saimaaranking taputeltu

Saimaaranking on jälleen saatu taputeltua. Positiivisin asia näin Savonlinnalaisvinkkelistä on Keskisen Jussin mestaruus pikku-LYSsissä Haiku-veneellään. Hieno suoritus! Onnea myös Cascadelle. Ison luokan voittajaa onnittelinkin jo 8.3. tässä blogissa, joten uusintoihin ei ole tarvetta...

Tulokset löytyy:

http://www.saimaanpursiseurat.fi/

Muistokirjoituksena kaudelle voisi todeta, että osanottajamäärät ovat jälleen laskussa, mikä on perin huolestuttavaa. Ehkäpä kisojen sijoittelu kalenteriin vaatii vähän ravistelua... Miltähän kuulostaisi Savonlinnasta etelään sijoittuva kisaviikko? Etenkin Kuopiolaisten into kisailuun kun näkyy hiipuneen lähes kokonaan...

lauantai 23. elokuuta 2014

Vastaveto

Savoon saakka kiirineen huhun mukaan 36.7 -fleetin taso on jälleen noussut ja viikkotreenit sun muut pro-tason pippalot ovat täten tehneet tehtäväänsä. Kahteen viimeiseen kisaviikonloppuun ollaan lähdössä, mutta jotain vastavetoa moiselle toiminnalle olisi keksittävä. Kaljalla kyllästetty miehistö on keskittynyt kesän grillaamiseen ja muihin purjehdusta edesauttaviin pönötyksiin ja köysiä ei ole kukaan ilmeisesti kiskonut. Epätoivoista, mutta veneen tyhjentäminen tuntui ainoalta kilpapurjehdusta edesauttavalta toimelta.

Tyhjennyksen aikana paljastui, että kaappien sopukoissa on säilytetty taas kasapäin kaikenlaista rojua. Mm. lehtiä, kirjoja ja muuta paperisälää löytyi lähes pahvilaatikollinen. Mikähän on ollut tämänkin kirjan funktio veneessä? Ehkä ne meidän väistämissäännöt onkin sitten peräisin tästä opuksesta....


Pojan leluja löytyi myös hämmentävä määrä, mm. neljä erilaista vesipyssyä kassillinen legoja. Yksi kummallisimmista oli myös tämä. Oiskohan joku tikkakisan palkinto tai jotain...


Ja tuiki tärkeitä varaosio pitää aina olla mukana. Vähän ajetulle siipipyörälle voi hyvinkin olla vielä käyttöä...


No 1,5 autokuormaa tuli tavaraa kannettua pois ja arviolta n. 150 kiloa. Kyllä se puoli veneen mittaa näillä jo saatiin ja luulisin, että ylämerkillä sillekin on käyttöä...

perjantai 1. elokuuta 2014

Seesteistä kesää

Tämä on sitten ollut vetelin kilpakesä v. 2005 jälkeen. Saimaalla purjeet tai pikemminkin purjeen olen nostanut kruisailumielessä tasan kerran. Matkatkin ovat olleet perin lyhyitä ja pisin on suuntautunut vain Puumalan Rokansaareen. Matkalla sain houkuteltua tyttären mastoon pujottamaan SSSR:ssä katkenneen nostimen takasin mastoon. Reipas nainen ja selfien nappasi vielä läksiäisiksi! Naapuriveneiden mummot ja ukot seurasivat tilannetta puoliksi järkyttyneinä ja odottelinkin seuraavan viikon puhelua lastensuojelusta. Ei kuitenkaan kuulunut...


 

Sama löysä setti tuntuu jatkuvan elokuun lopulle saakka; Miehistöä ei saatu kasaan ekaan OD mittelöön, joten venekin siirtyy piäkaupunkiseuvule vasta kuun lopussa. Mutta mikäs näillä keleillä toisaalta on kelluskellessa....


Ainiin, tulihan sitä pistäydyttyä omalla veneellä myös paikallisessa kisassa. Ajateltiin lähtevämme mukaan kaljakelluntameiningillä, mutta eihän sellainen meiltä onnistu varsinkin, kun keli oli aika haastava ukkosineen päivineen. Kovalla tsempillä suvereeni suoritus ja perässä lähes koko kisan ajanutta Sigmund X:ää johdettiin parhaimmillaan lähes maililla. Aivan lopun pläkälillunta ja pari henkilökohtaista veivät heidät kuitenkin ensin maaliin. Mutta onneksi marginaalia jäi LYSsin turvin vielä reilusti ;-). Muut jäivätkin sitten kauas...


Tulokset löytyy täältä:

http://www.saimaanpursiseurat.fi/wp-content/uploads/2014/07/2014_6_tulokset_oopperaregatta.pdf

Eikä tietysti pidä unohtaa sutenööri Damskin miehistöpestia muissa Savon Regatan kisoissa. Oli kerrankin aika mukava tulla kassi olalla valmiille ja sijoituksetkin olivat perin kelvollisia. Piristävää vaihtelua ainaiselle varustamotoiminnalle...


Nyt vaan pitää toivoa, että kuun vaihteen OD:ssa on porukka kasassa, koska yhtä kisaa varten ei taida jaksaa viikon siirtokeikkaa veivata. Jäisikin sitten todella torsoksi tämä kesä....

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Jos

Jos kaikki menisi aina putkeen, sitä oltaisiin kovia jätkiä. Joskus päästään kuitenkin lähelle. Niin venäläisen kiven kierrossakin...


Miehistöä oli tällä kertaa riittävästi tarjolla ja laadullisestikin parasta A-ryhmää ilman viime hetken poisjääntejä, eli lähtökohdat oli kunnossa. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti veneelle tultaessa, kun joku mulkero oli irrottanut keskiviikkoiltana kytketyn maasähkön ja akut olivat erinomaisen vajaat. Siinä sitä sitten tehtiin se, mitä muutamassa tunnissa voitiin, mutta pahasti jäivät vajaiksi.

Toinen vastoinkäyminen sattui sadan metrin ajon jälkeen, kun totesimme paskakuorman hyödyttömäksi venevauhtia ajatellen. Vattuniemen septille ei näköjään ollut asiaa 2,2 syväyksellä ja niin saimme mukaamme muutaman kymmenen kilon lisäpunnuksen ja todennäköisesti palan pakkelia irti kölistä...









Itse kisan alkaessa tuuli hyytyi pahasti ja tiivis sumupatja antoi oman mausteensa soppaan. Siinä sitä sitten kelluttiin kohti Melkkiä. Lisäksi meidät meinattiin jyrätä paaralla yli sisaraluksen toimesta, mutta kääntö piihin, protestilipun liehuttelu ja Audi Gekkon saaminen todistajaksi laski verenpainetta sopivasti. Kasuunille tultaessa ainoastaan Arwen oli karannut muulta 36.7 -fleetiltä.



 
Alkoi tuskaisen hidastempoinen spinnuttelu kohti Kalbådagrundia ja Kotkan Porttia. Ja kun portille tultiin, olikin sisarliuta muutaman minuutin sisällä pl. Arwen, jonka venevauhti tuntuu olevan koko ajan liikaa muille. Tuuli nousi koko ajan ja Suursaarelle saavuttaessa pohdittiin keulapurjeen vaihtoa jo ennen sen nostamista. Ja olisihan se pitänyt vaihtaa, koska saaren yli puhaltavissa vihaisissa puuskissa sen vaihto olikin jo oma ohjelmanumeronsa. Jazzin peräpeilissä roikkuminen vaihtui ainakin puolen mailin takamatkaksi.

Kryssillä uusi G3 tuntui toimivan varsin hyvin ja hämmentävän tasaväkistä oli kryssiminen koko fleetin kesken. Murheena tuli kuitenkin nostimen katkeaminen, koska toinen keulapurje oli nostettu toisella spinnun nostimella ja äärimmilleen tunkattuna se ei kestänyt vinoa vetoa yläraudan läpi. Siinä niitä minuutteja taas meni. Jossain kohdin kryssiä havaittiin myös vessan tulvivan vedestä pohjaventtiilin oltua auki ja lukkopumpun jäätyä sulkematta. Taas lisää ylimääräistä ohjelmaa. Kalballe tultaessa tuuli moinasi ja siihen päälle tuli vielä meille epäedullinen shifti. Kasuunilla oltiin kuitenkin taas neljän 36.7 -veneen kesken lähes nipussa, mutta meillä oli Musta Pekka kädessä. Viimeiset spinnuvedättelyt toivat meidät aivan Nea Noran ja Hold Fastin kantaan, mutta ohi saakka ei päästy. Oli siis tyytyminen pökäpaikkaan.

Jossittelulle jäi ainakin tilaa; jos olisi vaihdettu keulapurje ajoissa, ei aikaa olisi palanut tolkuttomasti vaihtoon ja nostin ei todennäköisesti olisi katkennut. Jos vessan siivoukseen ei olisi tarvinnut uhrata puolta tuntia, olisi SOL-Saarinen voinut haikata senkin ajan laidalla. Jos paskakuorma olisi saatu poistettua, olisi vauhtia tullut ainakin 0,001 solmua lisää. Jos jättöreunat ja köliprofiili olisivat kunnossa, vauhtia tulisi varmasti lisää. Jos joku jaksaisi hioa pohjan keväällä, vauhtia tulisi vielä lisää. Jos kaikki virvelit sun muut härpäkkeet eivät olisi kyydissä, me suorastaan lennettäisiin. Jos akut olisivat olleet täynnä, olisi kaljat olleet kylmiä ja vauhti varmasti huomattavasti parempi. Ja ennen kaikkea, jos oltaisiin parempia purjehtijoita, pärjättäisiin paremmin.

Tämä kovassa seurassa kisaaminen tartuttaa ihmisparkaan väkisinkin hifistely-, tuunaamis- ja keventelyvirukset, joiden kanssa sitä sitten on vaan pakko elää. Toivottavasti into ja käytettävissä olevat varat eivät vaan lopu kesken...

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno kisa ja 36.7 -fleetin tasaisuus on kyllä epätodellista; 35 tuntia kisaamista ja maaliintulosijoitukset 2-6 alle 12 minuutin sisällä!!! Lyhyellä matikalla ero on 0,57 %, jos eroja nyt näin voi edes määritellä. Pikkusiskoilla ero kärjen ja häntäpään välillä oli kuitenkin yli kolme tuntia. Arwenin hylkäys oli harmillinen tapaus, varsinkin, kun vauhti oli jälleen ylivoimaista. OD toi taas tähänkin kisaan ihan oman fiiliksensa ja välillä ei edes muistanut koko orsihommaa.

Eikä sitä protestiakaan sitten kuitenkaan jaksettu jättää. Meiltä vietiin ehkä 30 sekkaa, mutta protestoitavalta olisi todennäköisesti viety aika paljon enemmän. Mummon oppienkin mukaan sisaruksia ei saa kiusata...