maanantai 15. kesäkuuta 2015

Paluu tulevaisuuteen

Niin sitä vaan veri veti Impeen. Eikä sitä nyt muuten olisi tullut lähdettyä, mutta kun neljä A-luokan narunkiskojaa ilmoitti halustaan kisata, niin mikäs minä olen hanttiin laittamaan. Ja niin lähdettiin Jussin kanssa tukevin eväin liikkeelle.


Ja siinä pikku hiljaa kohti Puumalaa kryssiessä tuntui ihan mahottoman mukavalle. Otettiin vielä jenkkavehkeistä kaikki irti, joten tunnelma ei kun parani kasari- ja ysäriklassikoita kuunnellessa....


 
Aamu valkeni luvaten hienon purjehdussään. Lounaasta 5-7 metriä, eli kryssiä oli luvassa lähes koko matkaksi ja sehän sopi meille....
 
 
 
Paukun koittaessa oltiin sopivasti viivalla ja kesän ensimmäinen spinnunnosto meni nappiin pikku rintsikoita lukuun ottamatta. Kärkipaikka otettiin jo ensimmäisellä vihreällä reiskalla ja kolmosgee osoittautui heti erittäin hyväksi valinnaksi. Jo muutaman tikin jälkeen vedettiin iso kaula muihin ison luokan veneisiin ja uskoisin, että monelle ykkönen keulalla oli ihan liikaa. Hätinvirrassa pyyhkäistiin ohi koko keskilyssistä ja lossin kohdalla kisan kärkivenekin, pienen luokan Diana, jäi jo taakse. Parkkoon tultaessa koko fleetti oli jo hämmentävän kaukana....
 

 
Tästä kryssivauhti vain parani tuulen pyöriessä 6-10 metrin välissä. Gepsi näytti vauhtia 6,4 ja 6,7 välillä ja kun pikkasen laskimme, meni seiska heti rikki. Aika messevää ja muiden mastot pienenivät silmissä...
 
Satamosaaren jälkeen käännyttiin kohti Imatraa ja spinnulla polkaistiin 9,2 solmun pohjat. Lystiä....
 
 
Maaliin tullessa ei muita sitten näkynytkään. Vene parkkiin ja terdelle seuraamaan muiden maaliintuloa...
 
 
 
 
Ja hyvinhän siinä lopulta kävi. Kiitokset sutenööri Damskille, potilas Saariselle, Karvisen Jussille ja Melasen Osmolle. Tulokset löytyy:
 
 
Ehkä meillä venekuntana on sittenkin vielä tulevaisuutta kilpapurjehduksen parissa....
 
 
 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Pikkuhiljaa, varovasti....

Purjehdusmotivaation pohjakosketuksen jälkeen olen pikkuhiljaa generoitunut purjeveneen omistajaksi; Ekat pari yöreissua seuran majalle tehtiin ilman isopurjetta vähän niin kuin siedätyshoitona...


Viime tiistaina sitten rävähti, kun otin härkää sarvista ja uskaltauduin Jussin kanssa seuran tiistikseen. Railakkaana tavoitteena oli, että keulapurje ei tartu kaidetolppiin ja sen varmistamiseksi kaiveltiin varaston perukoilta pienin mahdollinen keulapurje....


Saavutimme tavoitteen ja kokemus oli muutenkin positiivinen kelin ollessa kohdallaan, joten varovainen toivo elää, että homma uusitaan tänään.


Samalla olen myös aloittanut yhdistetyn aivopesun ja sukupolvenvaihdoksen, kun olen pakottanut pojan mukaan. Ja kyllähän se kampi jo pyöri ja ennen lähtöä ilmoitti vielä kuuluvaan ääneen kaikille, että myö voitetaan. Erinomainen asenne!! Ja mikä onkaan miehestä mukavampaa, kuin pakottaa omat harrastuksensa lapsilleen....

torstai 2. huhtikuuta 2015

Alea iacta est

Ota nyt selvää, että kummalla tavalla tämäkin pitäisi kirjoittaa, kun internetin ihmeellinen maailma tarjoaa samaa j:llä ja i:llä. Pyydän siis anteeksi heti kärkeen kaikilta latinoilta. Tai siis eihän latinot osaa latinaa... Tai siis voihan ne osata, mutta ei välttämättä...hmmm, miksiköhän latinot ei muuten puhu latinaa? Tässä sitä olisi taas Perussuomalaisille agendaa hoitaa kuntoon.......

No joo, paskanpuhuminen sikseen. Ratkaisuja on tehty kuten Caesar aikoinaan. Näillä ratkaisuilla ei kyllä ehkä ole ihan saman luokan vaikutusta maailmahistorian kulkuun, mutta meille ja etenkin minulle on. Aion nimittäin ottaa rennosti ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Lindströmin Tomppa virkkasi G1:en Inferno 29:iin. Kyseisen tapahtuman jälkeen on kesän menot suunniteltu pitkälti sen mukaan, missä kisoja järjestetään. Toivon, että tällä on samalla myönteisiä vaikutuksia perhe-elämään ja golftasoitukseen. Aika näyttää...

Vakavasti puhuen kyllä varmaan radoillakin edelleen esiinnytään, mutta vain makean veden puolella ja ilman erityisiä menestystavoitteita. Tarkoitus olisi nimittäin saada uutta verta ajettua sisään tasoituspurjehduksen ihmeelliseen maailmaan ajatuksella, että tämä ikuinen ongelma poistuisi ennen kipparin hermojen lopullista pettämistä. Päätös on kuitenkin perustunut pitkälti siihen, että 36.7 -fleetin taso on tänä päivänä sitä luokkaa, että sinne on turha mennä alimiehityksellä voimistelemaan. Ja toisaalta, kun on joskus päässyt maistamaan sitä herkkua, että koko miehistö toimii kuin sveitsiläinen kello ja vene kulkee maksimia, on aika vaikea tyytyä puolittaisiin suorituksiin.
Ihan hirveästi ei varmaan kuitenkaan tarvitse suostutella, että lähtisimme ydinporukalla jonkin 36.7:an miehistöön kisaamaan, mutta se on sitten jo toinen tarina...

Virmasen sanoin, näillä mennään. Katsotaan sitten vuoden päästä, josko tilanne olisi sellainen, että voisimme tehdä väkevän paluun merenelävien pariin.....






sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pyromaani palaa rikospaikalle


Pitihän se palata. Vaikka nostopäivän 5.10. jälkeen en siellä ollut kertaakaan käynyt ja näky oli ihan sen mukainen. Vähän kuin purkki olisi ajautunut rantaan omia aikojaan. Maha vaan oli niiiiin täynnä koko touhua...

Eikä tämä johtunut paskoista suorituksista, päin vastoin. Ei ole mitään syytä, etteikö ensi kesänä oltaisi taas vähän parempia; ajoimme kaikissa 36.7 -skaboissa ihan kärkijoukon vauhtia, mutta niissä pienissä jutuissa, joita muut hankaavat viikoittain, jäätiin jälkeen. Ja se ainoa Saimaan kisa oli myöskin ihan hemmetin hyvä suoritus. Meren kisakesä kuihdutti porukan pieneksi, mutta kaikki kiitokset ydinryhmälle. Se jaksoi painaa loppuun saakka...

Toinen merikeikka oli kaikkinensa paska reissu muuten kuin itse kisan osalta. Niitähän piti alun perin olla kolme, mutta ajauduttiin tilanteeseen, jossa vonkaamisessa tuli raja vastaan ja hanskat oli vaan lyötävä tiskiin. Siihen päälle siirtojen järjestäminen, kun oma aika vaan ei riittänyt. Kruununa sitten vielä pohjakosketuksessa ruttuun ajettu köli. Paklaamisella selvitään, mutta hommaa on keväälle luvassa. Tämän kaiken seurauksena ajauduin jo myyntipalstojen moottoriveneosastolle ajatuksella, että jatkossa painelen liuussa kisapaikalle, vonkaan itseni johonkin veneeseen gastiksi ja muuten keskityn puhtaasti retkiveneilyyn. Jo loppuu varustamon ylläpito....

Syvissä vesissä uimisen jälkeen on kuitenkin jo alkanut löytyä joku ajatus tulevasta. Pitää kulkea arkirealismi edellä. Katotaan nyt, mikä miehistön ydinryhmän ajatus on, mutta ne etenkin kevättalvisin mieleen pyrkivät kisaohjelmat rutataan tänä vuonna roskiin heti alkajaisiksi ja julkinen kysymys kuuluu, että kisaillaanko ja jos kisaillaan niin missä ja miten paljon. 36.7 kisasirkus kiinnostaa edelleen, mutta ainakin Suursaaren kierto jätetään varmuudella väliin; on perin kuluttava kisa niin miehistön kisainnolle kuin kalustollekin. Muiden kisojen osalta tilanne selvinnee keväällä, mutta siihen saakka pidän pään tyhjänä ja avoimena ehdotuksille. Sitoutuminen johonkin toiseen veneeseenkään ei kuulosta pöllömmältä. Kyllä ne kisapurjeet varastossa säilyy....

Vapatelineet voisi kyllä hommata takakaiteeseen....

tiistai 14. lokakuuta 2014

Vannomatta paras

Vaikka pyhästi vannoin, että tällä kertaa en saata itseani kiusaukseen, kavereiden painostama löysin itseni kuitenkin taas väijymästä virtuaalituulia. Lähes yhtä kiduttavaa hommaa, kuin Haukilahden maalipläkässä....


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Huippu OD:ta

Loistava keli, loistavat kilpakumppanit, loistavat kisat. Siinä lähtötunnelmat 30.-31.8. viikonloppuun.

Lauantai, 8 venettä

1. lähtö

Puheltiin ennen lähtöä, että taitaa mennä eka lähtö vähän harjoitteluksi, kun edellinen purjehduskokemus oli niinkin kaukaa kun heinäkuun alusta. Noo, täysillä viivalle ja katellaan. No lähtöhän oli sitä parasta JP:tä ja ekana yli. Siitä sitten vapaissa tuulissa shiftit hyvin haistellen pari rundia ja reilusti ekana maaliin. Aika hämmentävä fiilis, kun ei mielestämme tehty mitään ihmeellistä, mutta toisaalta ei mokailtukaan mitään. Jussi totesi ekasta OD-kokemuksestaan, että näin helppoakos tämä olikin? Todettiin sitten vaan, että eiköhän jatketa näitä harkkakierroksia... ;-)



2. lähtö

Todellisuus tulikin sitten heti silmille. Arwen ja Jazz olisivat nostattaneet meidät yli, joten päätimme heittää paaralle ja tässä seurassa se tarkoittaa kaikkien peräpeilien kiertämistä. Ja sinnehän ei enää tarjoilla kuin pökäsijoja, joten se siitä. Muiden jämätuulissa ajellessa vendaa vendan perään ja turpaan tulee. Lähdöt ovat niin iso osa pärjäämistä, että sitä on välillä vaikea käsittää. Mokia näkee harvoin ja kaikki ajavat koko ajan kovaa.

3. lähtö

Tuuli keveni edelleen ja keula huuteli jo lightin perään. Totesin, että viisi tuusaa tohon kannelle niin järjestyy. Ei taida olla liiton kassa kunnossa...
Kakkoslähdössä aloitettu tötöily jatkui ja vaikka lähtö olikin siedettävä, olivat kaikki ratkaisut sen jälkeen jotakuinkin pielessä; shiftit aina väärin, väärän reunan valinta jne....Häntä luimussa maaliin.

 
4. lähtö

Tuuli moinasi aika reippaasti ja lähtöä odoteltiin jonkin aikaa. Myös rataa piti kääntää. Saatiin taas erinomainen lähtö ja selvässä johdossa tulimme ylämerkille. Jazz päätti kuitenkin tehdä itselleen tilaa työntymällä pari veneenmittaa ennen poijua paaralla eteen. 30 asteen väistö ja protestilippu auki. Selvä tapaus ja myöhemmin selvisi, että Arwenista ja Bluxista olisivat tulossa todistamaan. Tuuli kuitenkin moinasi lisää ja lautakunta päätti lyhentää lähdön yhteen kiekkaan. No se ei meitä haitannut ja varmoina voittajina hiivittiin maaliin lähes tyynessä. Hyvityspyyntö oli kuitenkin tehty ja perusteena oli, että maali ilmoitettiin olevan alkuperäinen maali, vaikka lyhennyksissä pitäisi käyttää gatea myös maalina. Lähtö siis lopulta mitätöitiin kokonaan ja sekös vitutti!!! Hyvä sarja yhdellä poisheitolla (1-6-1) vaihtui 1-7-6:ksi....


Sunnuntai, 9 venettä

1. lähtö

Tuuli pyöriskeli 7-8 metrin lukemissa ja pari venekuntaa valkkasi jo kolmosta keulaan. Me päätimme pysyä ykkösessä, koska se on mallia medium. Kun saimme ison ylös, paukahti kikin köysi poikki. Onneksi se saatiin kuitenkin äkkiä korvattua ja homma ei jäänyt ainakaan siitä kiinni.
Kohtuulähtö, mutta kryssillä vain 6 hlö:n puntti antoi tasuria muille ja ihan parasta vauhtia ei saatu irti. Virheetön suoritus ja kärkijoukossa nelospaikka. Ei nyt ihan paha.


2. lähtö

Taas tiukkaa lähtökiihdyttelyä, mutta kuulemma varastettiin yhdessä Arwenin ja olisko ollut Manzanitan kanssa. Arwenin tapaus oli kyllä erikoinen, koska Jazz oli selkeästi ylempänä, mutta ei kuitenkaan saanut takaisinkutsua. No ihmisiähän ne on tuomaritkin ja veneet ovat kaukaa aika lailla samannäköisiä. Muut käännytetyt saatiin pysymään takana, mutta ainoastaan Siren Song päästiin kuittaamaan.


3. lähtö

Ei oikein jäänyt mitään muuta mieleen kuin, että kakkoskryssiin saatiin loistava shifti ja kuitattiin pari-kolme venettä. Muuten perussettiä ja kolmospaikka.


4. lähtö

Tuuli oli vähän moinannut ja punttitappio tasoittui. Hyvä lähtö, hyvä kryssi ja kakkosena ylämerkille heti Jazzin perässä. Lenssi meni jotenkin munilleen ja gatella neljä kärkivenettä tiukassa nipussa. Kierrettävän poijun määritys meni ruuhkan takia pitkäksi ja jonkinlainen yleinen epäselvyys valtasi veneen. Siihen G:n skuutti spinnupuomin alle ja lisäksi puomin lukitussalvan kierteet auki ja liipasin jumiin. Se oli sitten siinä se lähtö. Hyvä alku turattiin, mutta toisaalta se oli viikonlopun eka ja samalla vika moka. Ei voi moittia...

eroja syntyy lähinnä sivusuunnassa...


ylämerkillä onkin sitten taas nippu kasassa....


Kyllä oli mainio viikonloppu!! Kaikenlainen peruskohellus on jäänyt pois ja vauhtiakin löytyy. Näissä OD-hommissa on selvästikin löydetty ihan uusi tekemisen taso.....

Tätä kirjoittaessa tulevan viikonlopun tilanne on muotoutunut sellaiseksi, että seuraava tarina kertookin sitten varustamon pitämisen tuskasta....

tiistai 26. elokuuta 2014

Saimaaranking taputeltu

Saimaaranking on jälleen saatu taputeltua. Positiivisin asia näin Savonlinnalaisvinkkelistä on Keskisen Jussin mestaruus pikku-LYSsissä Haiku-veneellään. Hieno suoritus! Onnea myös Cascadelle. Ison luokan voittajaa onnittelinkin jo 8.3. tässä blogissa, joten uusintoihin ei ole tarvetta...

Tulokset löytyy:

http://www.saimaanpursiseurat.fi/

Muistokirjoituksena kaudelle voisi todeta, että osanottajamäärät ovat jälleen laskussa, mikä on perin huolestuttavaa. Ehkäpä kisojen sijoittelu kalenteriin vaatii vähän ravistelua... Miltähän kuulostaisi Savonlinnasta etelään sijoittuva kisaviikko? Etenkin Kuopiolaisten into kisailuun kun näkyy hiipuneen lähes kokonaan...