keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Jos

Jos kaikki menisi aina putkeen, sitä oltaisiin kovia jätkiä. Joskus päästään kuitenkin lähelle. Niin venäläisen kiven kierrossakin...


Miehistöä oli tällä kertaa riittävästi tarjolla ja laadullisestikin parasta A-ryhmää ilman viime hetken poisjääntejä, eli lähtökohdat oli kunnossa. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti veneelle tultaessa, kun joku mulkero oli irrottanut keskiviikkoiltana kytketyn maasähkön ja akut olivat erinomaisen vajaat. Siinä sitä sitten tehtiin se, mitä muutamassa tunnissa voitiin, mutta pahasti jäivät vajaiksi.

Toinen vastoinkäyminen sattui sadan metrin ajon jälkeen, kun totesimme paskakuorman hyödyttömäksi venevauhtia ajatellen. Vattuniemen septille ei näköjään ollut asiaa 2,2 syväyksellä ja niin saimme mukaamme muutaman kymmenen kilon lisäpunnuksen ja todennäköisesti palan pakkelia irti kölistä...









Itse kisan alkaessa tuuli hyytyi pahasti ja tiivis sumupatja antoi oman mausteensa soppaan. Siinä sitä sitten kelluttiin kohti Melkkiä. Lisäksi meidät meinattiin jyrätä paaralla yli sisaraluksen toimesta, mutta kääntö piihin, protestilipun liehuttelu ja Audi Gekkon saaminen todistajaksi laski verenpainetta sopivasti. Kasuunille tultaessa ainoastaan Arwen oli karannut muulta 36.7 -fleetiltä.



 
Alkoi tuskaisen hidastempoinen spinnuttelu kohti Kalbådagrundia ja Kotkan Porttia. Ja kun portille tultiin, olikin sisarliuta muutaman minuutin sisällä pl. Arwen, jonka venevauhti tuntuu olevan koko ajan liikaa muille. Tuuli nousi koko ajan ja Suursaarelle saavuttaessa pohdittiin keulapurjeen vaihtoa jo ennen sen nostamista. Ja olisihan se pitänyt vaihtaa, koska saaren yli puhaltavissa vihaisissa puuskissa sen vaihto olikin jo oma ohjelmanumeronsa. Jazzin peräpeilissä roikkuminen vaihtui ainakin puolen mailin takamatkaksi.

Kryssillä uusi G3 tuntui toimivan varsin hyvin ja hämmentävän tasaväkistä oli kryssiminen koko fleetin kesken. Murheena tuli kuitenkin nostimen katkeaminen, koska toinen keulapurje oli nostettu toisella spinnun nostimella ja äärimmilleen tunkattuna se ei kestänyt vinoa vetoa yläraudan läpi. Siinä niitä minuutteja taas meni. Jossain kohdin kryssiä havaittiin myös vessan tulvivan vedestä pohjaventtiilin oltua auki ja lukkopumpun jäätyä sulkematta. Taas lisää ylimääräistä ohjelmaa. Kalballe tultaessa tuuli moinasi ja siihen päälle tuli vielä meille epäedullinen shifti. Kasuunilla oltiin kuitenkin taas neljän 36.7 -veneen kesken lähes nipussa, mutta meillä oli Musta Pekka kädessä. Viimeiset spinnuvedättelyt toivat meidät aivan Nea Noran ja Hold Fastin kantaan, mutta ohi saakka ei päästy. Oli siis tyytyminen pökäpaikkaan.

Jossittelulle jäi ainakin tilaa; jos olisi vaihdettu keulapurje ajoissa, ei aikaa olisi palanut tolkuttomasti vaihtoon ja nostin ei todennäköisesti olisi katkennut. Jos vessan siivoukseen ei olisi tarvinnut uhrata puolta tuntia, olisi SOL-Saarinen voinut haikata senkin ajan laidalla. Jos paskakuorma olisi saatu poistettua, olisi vauhtia tullut ainakin 0,001 solmua lisää. Jos jättöreunat ja köliprofiili olisivat kunnossa, vauhtia tulisi varmasti lisää. Jos joku jaksaisi hioa pohjan keväällä, vauhtia tulisi vielä lisää. Jos kaikki virvelit sun muut härpäkkeet eivät olisi kyydissä, me suorastaan lennettäisiin. Jos akut olisivat olleet täynnä, olisi kaljat olleet kylmiä ja vauhti varmasti huomattavasti parempi. Ja ennen kaikkea, jos oltaisiin parempia purjehtijoita, pärjättäisiin paremmin.

Tämä kovassa seurassa kisaaminen tartuttaa ihmisparkaan väkisinkin hifistely-, tuunaamis- ja keventelyvirukset, joiden kanssa sitä sitten on vaan pakko elää. Toivottavasti into ja käytettävissä olevat varat eivät vaan lopu kesken...

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno kisa ja 36.7 -fleetin tasaisuus on kyllä epätodellista; 35 tuntia kisaamista ja maaliintulosijoitukset 2-6 alle 12 minuutin sisällä!!! Lyhyellä matikalla ero on 0,57 %, jos eroja nyt näin voi edes määritellä. Pikkusiskoilla ero kärjen ja häntäpään välillä oli kuitenkin yli kolme tuntia. Arwenin hylkäys oli harmillinen tapaus, varsinkin, kun vauhti oli jälleen ylivoimaista. OD toi taas tähänkin kisaan ihan oman fiiliksensa ja välillä ei edes muistanut koko orsihommaa.

Eikä sitä protestiakaan sitten kuitenkaan jaksettu jättää. Meiltä vietiin ehkä 30 sekkaa, mutta protestoitavalta olisi todennäköisesti viety aika paljon enemmän. Mummon oppienkin mukaan sisaruksia ei saa kiusata...


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Herkkua, osa 1.


Keli suosi ainakin nahkan polttamista ensimmäisenä kisaviikonloppuna. +50 rasvaa hölvättiinkin huolella ennen merelle lähtö. Vakiomiehistön lukumäärä oli viimeisinä päivinä pudonnut alle hälytysrajan, mutta tämän blogin työpaikkailmoitukseen hakemuksen jättänyt hra Petri Sane tuli kuitenkin paikkaaman ja osoittautuikin ammattimieheksi. Viidellä miehellä ja treeninpuutostaudilla varustettuna tiesimme antavamme aika paljon tasuria viikkotreeneissä veivanneille 8-9 hengen venekunnille, mutta rinta rottingilla lähdimme kohti lähtöaluetta.

Lauantain tuuli oli kevyttä, mutta jossain vaiheessa taidettiin hätyytellä jo 6 metrin lukemia. Sen verran tuuli kuitenkin kääntyili, että radan rakentelu ei ollut ihan simppeliä. Kiitettävästi jaksoivat X-35 teamit kuitenkin poijuja siirrellä...


Ensimmäisessä lähdössä saimme heti hyvän startin, mutta selvästikin kesän ensimmäisessä kryssissä venevauhdissa oli parantamista. Manööverit sujuivat kuitenkin hyvin ja lenssivauhti oli kohdallaan, joten tuloksena oli kohtuullinen nelossija. Toisessa lähdössä poimimme shiftit hyvin ja tuloksena hyvä kakkossija. Jotain rääkymistä oli kuitenkin ylämerkillä, mutta totesimme vain, että kukaan ei joutunut väistämään, joten eikun eteenpäin ilman pyörimisiä. Jazz oli kuitenkin jättänyt protestin, että olimme olleet zonella ja olivat muka joutuneet muuttamaan kurssia. Paskan marjat, heidän keulansa ei kyllä koskaan tullut edes meidän perän tasolle ennen levittäjää, joten emme ymmärtäneet, että miksi heidän olisi pitänyt mitään väistellä. Sen verran lähellä toki oltiin, että usko saattoi loppua ;-). Zonella olostakin olimme eri mieltä. No Jazzin takana ollut venekunta oli tilanteen nähnyt, mutta miten sieltä voi nähdä perän ja keulan välisen etäisyyden?! Hylsyhän siitä napsahti ja kaverin korttipöydässä aikoinaan lanseeraama sanonta, että kun maalaispoika tulee kaupunkiin, se putsataan, laitettiin täytäntöön. Noh, ei murinoita sen enempää, kaikkihan on lopulta tulkintaa. Opittiin tästäkin...


Seuraavissa kahdessa lähdössä tötöiltiin sitten spinnulla oikein huolella. Toisessa spinnun rintsikat aukesivat vasta lenssin puolivälissä ja toisessa viimeinen lenssi ajettiin pelkällä isolla spinnu tiukasti keulastaagin ympärillä. Molemmissä lähdöissä 3 venettä pyyhki nauruaan pidellen ohi ja todelliset sijoitukset olivat 6 ja 7. Tuloslistalla sijoitukset parantuivat kuitenkin protestien ansiosta. Viimeinen lähtö vedettiin ilman suurempia ongelmia ja sijoitus oli 3.


 
ylämerkilletuloletka
 
Kaiken kaikkiaan hieno päivä! Kyllä OD ja rata vaan on loistava yhdistelmä...

Protestikäsittelyiden lomassa aloimme jo murehtia seuraavan päivän miehitystä. Hätäapupetrillä oli muuta menoa ja neljällä hengellä lähteminen tuntui täysin poissuljetulta. Hoskin terassilla hartiat kyyryssä kyynelehtivät miehet saivat kuitenkin erään naisihmisen heltymään ja hän lupasi tulla miehensä kanssa seuraavaksi päiväksi mukaan. Ja johan oli pariskunta!!! Selvisi aamulla, että Sari ja Janne ? olivat varsinaisia ammattilaisia ja kokemusta oli mm. X-35 ja X-41 luokista. Ensi kosketus veneeseen oli, että "ei, ei pojat, ei sotaa tällä tavalla käydä. Nyt heittämällä kaikki ylimääräiset kamat autoon". Audillinen kamaa lähti veneestä, tosin turkkilevyjä en suostunut poistamaan ja taitaa sääntökin niistä jotain sanoa (?). Sen jälkeen teippaussulkeiset ja vene alkoi olla edes siedettävässä purjehduskunnossa.


Meri oli aamulla peilityyni ja vaikka pieniä hönkyjä oli siellä täällä, ei järjellistä rataa pystynyt rakentamaan. Reilun tunnin odottelun jälkeen päästiin kuitenkin matkaan. Otimme heti fleetin parhaan lähdön, mutta yleinen takaisinkutsu vesitti homman. Uusintastartissa e-tron ei halunnut mennä linjan yli nostatuksista huolimatta ja jäimme pahasti sen taakse jumiin, mutta mitäpä hyötyä protestista olisi ollut. Komiaa oli kuulla savolaisveneestä ruotsinkielistä karjumista ja tulikin oikein nuoruusajat mieleen. Paskasta lähdöstä huolimatta virheetöntä ajoa, mutta venevauhdissa oli puutteita ja sijoitus 5. Ennen seuraavaa lähtöä suoritettiinkin rikin löysäys...



Päivän toiseen starttiin otettiin hyvä lähtö ja kryssivauhti oli selvästikin parantunut. Kryssin päätteeksi piikkipaikka, joka pidettiin myös lenssillä.


Toiselle kierrokselle valittiin toinen reuna Arweniin nähden ja se käänsikin ylämerkillä juuri eteen, eikä lenssillä enää päästy ohi, vaikka yritys oli kova. Maaliviivan tuntumasa Tallinkin aalloista aiheutui lähes nollatuulessa sen verran harmia, että Hold Fast (?) pääsi jo lähes rinnalle. Jannen taktinen oivallus kuitenkin pelasti tilanteen ja toisen paikan. Keli tilttasi tämän jälkeen totaalisesti ja peli pantiinkin poikki. Kuitenkin hienot kaksi lähtöä ja meidän ammattilaispariskunnalta saatiin pärekorillinen oppia.

Mahtavat kaksi päivää takana ja isot kiitokset kuuluu hätäavuille, joita ilman homma olisi lorottanut vahvasti reisille. Ei näitä kisoja neljästään ajella. Toki myös omat miehet etenkin Tomi ja Samuli keulalla ansaitsevat hopeiset ansioristit. Onnittelut myös Arwenille puhtaasta sarjasta! Sen verran pitää vielä kuitata, että kun meidän försti JP on aina retostellut olevansa Suomen kolmanneksi paras purjehtija Tompen ja Risto Tapperin jälkeen, niin nyt voidaan todeta, että ranking putosi vähintäänkin yhdellä... ;-) Kiitokset vielä järjestäjille ja toivottavasti X-team sai hyötyä irti edes lähdöistä vähän isommassa fleetissä, koska vauhtiin ei kukaan oikein pystynyt vastaamaan.

Elokuussa palataan tähän herkkuun....

maanantai 19. toukokuuta 2014

Viritys kauteen

Ja niin alkoi kesän ensimmäinen siirtoretki. Tajusin siinä samalla, että venettä tullaan näillä näkymin siirtämään tänä kesänä yhteensä reilut kaksi viikkoa. Kuluvan virvokemäärän tilavuutta en ala edes arvailemaan. No meneehän se kesä näinkin...


Ja aluksihan oli niin perkeleen kylmä. Viima tunki kaikkien vaatteiden läpi ja välillä luukusta ojennettu kahvikuppi oli aika laiha lohtu...


Mutta kanavalla alkoi jo vähän lämmetä ja seuraavana aamuna viimeisellä sululla alkoi jo tuntua että kesähän se sieltä tulla jolkottaa...


Viipurinlahti oli perinteitä noudatellen rasvatyyni ja sama homma jatkui koko päivä. Tulipahan kasattuna vehkeet ja herkisteltyä mm. vuosikausia murhetta aiheuttanutta tuulimittaria sekä muita vimputtimia...


Suomenlahdella ei veneitä tullut vastaan kuin yksi ja sekin oli seurakaveri Osmo Melasen hankkima Dufour 34. Nautiskelimme kyljittäin lonkerot ja onnittelimme hankinnasta. Komia vene!



Purjehdus jäi tältä päivältä ja illaksi paineltiin Kotkan Sapokkaan...


Seuraavana päivänä päästiin sitten ihan spinnuttelun makuun ja sovittelimme myös uuden kolmosgeen mastoon ihan vaan koemielessä. Nätisti istui, vaikka varsinaisia trimmejä sillä ei vielä lähdettykään hakemaan, kun matka olisi vienyt tasan väärään suuntaan. Mutta toiveita herättävän kapistuksen on Tomppa meille jälleen virkannut...

 
Matkalla löytyi myös kauan kadoksissa ollut prebendi. Asentajan nauttimalla asennusoluella oli varmasti vaikutuksensa...



Ja sitten vaan odottamaan kauden avausta.....

maanantai 12. toukokuuta 2014

Mikään ei muutu...

Niinhän se menee, että vuodet on monessa suhteessa toistensa kopioita. Vene on onnellisesti järvessä ja siirtokeikka kohti Helsinkiä ja HSK:ta alkaa torstaina, mutta miehistöä ekaan kisaan on yhtä vaikea saada, kuin aikaa osaavalle lääkärille. Julkaisenkin nyt avoimen työpaikkailmoituksen:

Työaika: 24.-25.5.2014
Sijainti: Ytterskärin välittömässä läheisyydessä
Työtehtävät: narujen vetelyä komentojen mukaan
Vaatimukset: elossa
Koulutus: -
Palkka: paska
Työkaverit: vittumaisia huutajia




Jos joku kokee täyttävänsä kriteerit ja sietävänsä kaksi päivää huonoa kohtelua ja luokattomia juttuja paskoissa olosuhteissa, voi laittaa jonkinmoisen viestin...

maanantai 31. maaliskuuta 2014

The Päivä

Vuodessa on joitakin The Päiviä. Yksi on, kun saa paljastaa uskollisen kumppaninsa hivelevät muodot talvivaatteiden alta. Viimeisin vähän reippaampi puhuri veikin palttoon viimeisen käyttöpäivän yli, joten syksyllä lähdetään taas vaatekaupoille...





Mutta kesä on nyt virallisesti nurkan takana ja kaikenmaailman kevätsäätämiset voi taas alkaa...

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kovaa intoa!

Ja into oli kova, kun miehistö kokoontui perinteiseen kauden avaavaan saunailtaan. Ilmeistä ja tekemisestä pystyi aistimaan, että köysien raplaamista odotti malttamaton joukko...


Lisäksi pureuduttiin menestyksen takaaviin kilpailuelementteihin huolella...


Ja kun lopulta pääsimme saunaan, totesimme yhteen ääneen, että 36.7 -mestaruus on enää vesillelaskua vailla. Lähtis vielä nuo jäät...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Jahas...

Avarit on näköjään tehnyt pikaisia ratkaisuja LYS-lukujen suhteen. Harvoin on rankingia ratkaistu maaliskuussa, mutta nyt voittaja ainakin ison-LYSsin osalta on jo selvillä. Ylivoimainen voitto tosin vaihtuu vain voitoksi. Onnea vaan. Tietysti oikein sopivissa olosuhteissa voisi.... no joo........ Onneksi omat kisasuunnitelmat ovat muualla kun Saimaalla. Voisi olla muuten lieviä motivoitumisongelmia....