Satamosaaresta löytyi myös yhden päivän kesä. Hienoa....
Kisan alla miehistö oli kokenut aika merkittäviä poisjääntejä, mutta paikalla vääntäytyi kuitenkin kelpo joukko seiloreita ja seiloritar. Joutsenon kisa noudattaeli perinteitä monelta osin. Lähtö Likosenlahden rännistä, jolla varmistetaan, että tuulta ei varmasti ole ja kapeassa lahdessa ja etenkin tulevassa 90 asteen mutkassa on varmasti ahdasta...
No saatiin kuitenkin hyvä lähtö allekirjoittaneen ruoripestistä huolimatta, mutta sinne ekaan mutkaan pakkautui sitten koko fleetti ja kisaaminen jäi taka-alalle porukan keskittyessä estämään törmäilyjä takatuulen työntäessä perässätulijat päälle...
Kunhan sieltä mutkasta lopulta päästiin irti, kevyt vire vei muutamaan veneen etumatkalle. Toisella spinnupätkällä Suur-Saimaan puolella päästiin jo purjehtimaan ja siinä kohdin otettiin paikkamme fleetin kärkikahinoissa.
Kryssilä takaisin kohti ränniä arvattiin kuitenkin jo, mitä oli luvassa. Ja niinhän se sitten menikin, että keli tilttasi siellä ja koko porukka Excaliburia lukuun ottamatta, jämähti paikalleen noin tunniksi.
Noh, siitä ei jäänyt paljon muisteltavaa, mutta minkä näille voi....
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa selvästi reippaampaa keliä ja kun formaattina oli ylä-ala poiju kahdella lähdöllä, oli odotukset korkealla. Kun miehistökin oli vähän täydentynyt, niin mikäs meillä oli odotellessa lähtöpaukkua. Paukun tullessa heti piikkipaikka ja kryssillä kaula seuraaviin kasvoi hämmentävän suureksi. Kun alamäkikin meni kohtuudella molemmilla kierroksilla, niin lähtövoitto oli selviö ilman tuloslaskentaakin.
Toinen lähtö ammuttiin aika yllättäen ja meillä oli vielä iso alhaalla neljän minuutin kohdalla. Kiireen myötä myöhästyimme vajaat puoli minuuttia lähdöstä, mutta näytti muillekin tulevan kiire. Pienen paaratikin jälkeen otettiin jälleen paikkamme fleetin kärjestä yhdessä Sigmund-X:n kanssa, jonka vauhti oli nyt parempaa isomman keulapurjeen vaihdon myötä.
Ylämerkille syntyi aivan loistava kylki-kyljessä tilanne jossa allekirjoittaneen pokka ja lompsa ei olisi pitänyt, mutta sutenööri Damski vänkäsi meille piikkipaikan yläpoijulle hienon ajon päätteeksi. En olekaan ennen nähnyt naapuriveneen köliä pinnan alta...
Spinnu rapsakasti ylös ja kohti alamerkkiä. X sai toisesta reunasta hivenen paremman tuulen ja käänsi ensimmäisenä alamerkillä, mutta ero oli puolen minuutin luokkaa. Myös Serafia oli saanut hyvän tuulen samasta reunasta ja he käänsivät melko pian meidän jälkeen, kun meidän spinnunlasku meni pitkäksi. Sitten päästään siihen otsikon mukaiseen perkeleeseen. LÄHTÖ OLIKIN LYHENNETTY YHTEEN KIERROKSEEN!!!!!! Ajoimme kryssillä minuuttisotalla ennen kuin tajusimme tilanteen pitkältä takamatkalta saapuneen Onyxin ajaessa merkin ja tuomariveneen välistä spinnulla maaliin. X ja Serafia ajoivat vielä pitemmälle ennen käännöstä.
Summa summarum, mokahan oli oma, siitä ei pääse mihinkään. Lyhennyslippu oli asianmukaisesti ylhäällä. Mutta edelleen peräänkuulutan lyhennyksen perusteita, koska lyhennys ei käynyt edes mielen vieressä. Keli oli täydellinen ja kello vasta vaille kaksi. Kipparikokouksessa sanottiin, että kolmen jälkeen ei enää ammuta lähtöjä, niin voisi olettaa, ja niin osa olettikin, että kai nyt ajetaan edes koko kisa. Jos sitä ei kerran ajettu täydellisissä olosuhteissa, niin miksi siitä ei sitten kerrottu jo etukäteen..... Ei ole koskaan vituttanut minkään kisan jälkeen näin paljon. Täydellinen suoritus ja luu käteen. Siis kamat kasaan ja kotio. Heti..... Kisan voiton lisäksi samassa taisi mennä myös Saimaarankingin mestaruusmahdollisuus...
Kiitokset kuitenkin Markulle, Jussille, Artsille, Samulille, Anulle ja Terolle hyvästä kisasta!!
Ja tuloksethan löytyy http://www.saimaanpursiseurat.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti